maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluaaton tunnelmia karvakuonojen
kanssa.


Onko totta, että vain yksi paketti.

 Saakohan Pörri kuinka monta, pitääpä tarkkailla.
 Ei sillä ainakaan vielä ole kuin yksi paketti.

Hei tuollahan kuusen alla on vielä vaikka kuin monta pakettia, kenelle ne ovat? Saako ihmiset enemmän niitä kuin koirat, miksi?
 Minulle riittää kyllä yksikin, kun saan vain rapsutuksia ja hyvän sylipaikan. Bianca on enemmän noitten pakettien perään. 
 No ihan hyvä kun edes yhdet paketit saatiin, voi olla koiria, jotka eivät saa yhtään.
Saikohan Väinö mitään?


 Ei voi olla totta, että koko  joulun  sataa vettä, nythän pitäisi olla kunnon talvi, että pääsisi ulos telmimään.

Otetaan siten vain rennosti kun noille ilmoille ei mitään voida.
Biancakin lähtee kohta takaisin Helsinkiin.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pipariaamu ja pariovet

Sunnuntaiaamu meni piparien parissa ja porkkanalaatikoiden paistamisessa. Ystävältä saatu aivan ihana
joulutähti. Väinökin  yrittää ikkunalaudalta kurkkia, että täällä minä olen., saanko maistaa pipareita. Että en saa, eivät ole kuulemma kattien ruokaa, No mikähän se sitten on, joulukinkkuko?

Patiovet saatiin sittenkin jouluksi paikoilleen. karmit tarvitsevat vielä maalia, mutta joulun pyhinä ei remontoida.



Ihanaa joulunaikaa kaikille jotka vierailette täällä blogissani.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Väinö, Väinö missä se Väinö on? Saanko esitellä, tässähän se Väinö on. Väinö lähti mukaan viime sunnuntaina Generaattorin kirpparilta Anjan pöydältä. Edellisenä päivänä se jo minua niin anovasti katseli, että ota minut mukaan. Mutta kun hurahdin noihin pitsitähtiin niin Väinö jäi anovasti katsomaan perään.
Ajatteli kylläkin, että olisi minusta nyt ainakin yhden pitsitähden verran enemmän iloa ollut, vaikka en nyt niin jouluinen ole, mutta voihan minulle laittaa vaikkapa punaisen rusetin kaulaan, tai mikä nyt sattuu kodissa jouluväri olemaan. Sekin kun vaihtelee. Sunnuntaina se iloisesti virnisteli, että tulihan se sieltä vielä moikkaamaan jospa nyt onnistuisi. Oli siinä se jäniskin pitkine korvineen vieressäni ja kyllä minua jännitti kummanka se
 ottaa jos ottaa kumpaakaan.Yritän nyt kyllä olla niin vetoava, että jospa se kuitenkin heltyisi ja minut ottaisi olenhan minä sentään jotain aivan muuta kuin joku jänis.
 Oli kuullut että sille Johannan ja Juhan perheeseen kun kuulemma tulee niitä köllyköitä ihan kaksin kappalein. Ovat isojakin vielä. Mauno ja Kerttu. No jaa...Olenhan minäkin iso melkein puolimetrinen ja painankin ihan mukavasti, en nyt tiedä miten paljon, mutta kuitenkin.Ja olenhan  ihan sisäsiisti, enkä ruttaa mattoja, enkä hypi tiskiaaltaassa, enkä muutenkaan ole hankala. Ota nyt mukaan. ja jippii jee, se onnistui. Minut käärittiin kylläkin sanomalehtipaperiin ja laitettiin muovipussiin kotimatkalle, mutta sama se kun pääseen jouluksi uuteen kotiin. Tässä minä nyt olen ja katselen tätä joulukotia ihan paraatipaikalta ruokatilan ikkunalaudalta. Kinkku taitaa minulta kyllä jäädä saamatta, niin kuin tuolta talon pörriäiseltä joka kyllä saa matot rullalle ja tyynyt alas sohvalta.
Tässä se on niin viattoman näköisenä, että minäkö muka saan järjestyksen sekaisin talossa.  Emäntä on laittanut kuvia todisteeksi, joopa joo. Mutta se leikki on niin hauskaa kun löydän villasukan, niin se on sitten menoa.



Tyynyt sohvalla Pörrin jäljeltä. Joten toimintaa piisaa tässäkin talossa.
 Tähdet, tähdet... Tuntuu kuin kaikki tähdet olisivat tippuneet tavaalta koristamaan mitä erilaisia asioita. On peitoissa, astioissa, paperisia, olkisia puisia ja vaikka mitä. Mutta se kirkkain tähti toivottavasti loistaa jouluyönä, joka yli 2000 vuotta sitten johdatti viisaat itämään tietäjät sen rakkaan lapsen luo äärehen seimen.






 
 

 

Joulu on sitten ihan jo oven takana odottamassa sitä ihanaa juhlaa..

lauantai 14. joulukuuta 2013

Tähtiä pitsisiä ja risusia. Poikkesin aamulla Generaattorin joulumyyjäisissä ja sieltä lähti mukaan muutama ihana virkattu pitsitähti. Ripustin sen tuohon peilin koruksi.Pienemmät tähdet ripustelen ehkä joulupuun koristeeksi aaton lähetyessä.
Koristelinpa tuon vanhan puuhepankin jouluvireeseen, en valjaita sentään laittanut, mutta laitoinpa jotain joulunauhaa kaulan ympärille.







Tässä on risukasa saanut kukkia ympärille.

Pari päivää sitten tuli vettä kuin saavista ja tänään oli raikas pakkasilma. Puut olivat kietoutuneet upeaan
lumihuntuun. Toivottavasti lumi pysyisi että luonto
näyttäisi valoisammalta.