lauantai 23. helmikuuta 2013

Jännitys loppunut, pieni prinsessa syntynyt maailmaan 22.02.2013  klo 23.12.
On aivan liikuttunut olo.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Jännittävää odotusta...

Tällaisia olen värkännyt tuossa muutama viikko sitten.
 Hei, ja nyt kyllä on jännitys huipussaan... Nämä nutut ja myssyt... niiden saaja pitäisi syntyä hetkellä millä hyvänsä. Jaanin ja Riikan perheeseen odotetaan tyttövauvaa.

Huh, ei vieläkään kuulu mitään, kylläpä hän pitää meitä jännityksessä, ODOTAMME JO KOVASTI. Kaikki on jo valmiina ottamaan uuden ihmisen hellittäväksi.
Hei kylläpä siitä on vierähtänyt tovi kun viimeksi olen näille sivuille mitään raapustanut, ei tämä blogin pitäminen taida olla ollenkaan minun heiniäni. Pitäsi kai olla paljon virkumpi tämän suhteen.
Jotkut kirjoittevat joka viikko ihania juttujaan ja kuvaavat aikaansaanoksia.Pitäisi vielä osata nämä kuvatkinryhmitellä vähän fiksummin, eikä vain pläjäyttää jotenkin tälle sivulle.
Kurssi tähän pitäisi käydä.

Hei, kevättä ilmassa,
 aurinko antaa jo ihania säteitä aamulla ennen töihin lähtöä. Olempa ruvennut myös kävelemään työmatkani ja nauttimaan alkavan kevään luonnosta.
Näin se on luovuutta
on monenlaista...


PORTAAT - vanha kokolattiamatto sai häädön ja hionnan jälkeen laitettiin maalia pintaan, niin jopa näyttävät paljon siistimmiltä. Remonttia tehden talomme pikku hiljaa muuttuu meidän näköiseksi.
Jostain syystä ennen niin rehevänä kukoistava rahapuu ei ole kotiutunut uuteen kotiimme ollenkaan, tiputtelee vain lehtiä ja murjottaa, vaikka enkelinkin laitoin sille soittelemaan uutta henkeä, voi harmi.









Kyllä noissa vanhoissa tapettitehtaan tapeteissa on ihania malleja, ainakin tällaiseen rintamiestaloon.

Yläkerran huoneiden sisutaminen on tuottanut pään vaivaa useamman viikon ajan. Ihanat tapetit löytyivät kylläkin melko nopeasti, mutta se muu juttu kun huoneet ovat vieras  käytössä enimmäkseen, mutta jospa pikkuhiljaa hyvää tulee...

Vanhoja ihania ikkunan pokia löytyi varastosta ja niille piti löytää uutta käyttöä. Tässä se palvelee kuvien kehyksinä, eikö ole aika näppärää.
Kaappi vei näiltä paikan, mihinkähän nämä lykkäisi vai laittaisiko sen kaapin sisälle, voi, voi, ovat kuitenkin niin hyvän näköiset, ettei raatsisi niitä piitottaa kaapin uumeniin.

Tällainen Vieno Fatima, liekö joku pakolainen, vai mikä lienee, muutti meille asumaan ilmeisesti vakituisesti, siinä se on ainakin töröttänyt nyt jo useamman viikon ajan, eikä ole aikomustakaan muuttaa muualle, katsotaan nyt mistä se paikan saa, makuukammariin ei kuulemma ole asiaa- siellä kun yksi nainen on riittävä sanoi tämä mies joka asuu kanssani...


Tässäpä yksi niistä vanhoista ikkunanpokista on saanut uuden tehtävän liitutauluna

Tässä tämä kaappi, joka vei noilta ihanilta laatikoita paikan, olkoon se siinä kun ei muuallekaan mahdu.
Vanha ihana kaappi sai kaverikseen vanhan kirjasinkastin. Paljon on muuttunut sanomalehtien latominen näiltä ajoilta jolloin tätäkin on vielä tarvittu. Voisi sanoa, että niin maailma muuttuu Eskoseni. Onneksi kaikkea ei polteta tai heitetä kaatopaikankuormaan.

Meidän retro WC on saanut vasta lampun kattoonsa, kristallia sen olla pitää, vaikka kuin seinät olisivat  70-luvulta tai vanhempaakin vuosikertaa.Katsotaan mitä niille tehdään vai jätetäänkö entiselleen, kaikkeahan ei tarvitse uudistaa vai mitä.

On se pakkoa sanoa, että noissa vanhoissa tavaroissa ja huonekaluissa on jotain niin viehättävää ja ajan tuomaa henkeä.Tuolit löytyivät muuten Tori.fi osastolta Oulusta.