Steiner-tyttösiä. Tulipa tehtyä näitä tyttösiä lisää.Joten synnytystuskia  lisää.

 Tämä tummakutrinen taitaa jäädä Inkerille mummulanukeksi.

Tämän vaaleakutrisen saa omakseen Aurora, jolla on vastaa ikää noin puolivuotta.

 "On tumma ja vaalea".
Sain lopultakin aikaiseksi tekemään tämän steinernuken, joka oli ollut jo pitkään mielessä kohta vuoden täyttävälle ihanalle lapsenlapselleni
pikku Inkerille. Mutta kas kummaa myös ysäväni ilahtui siitä kun näytin hänelle kuvaa nukesta ja halusi, että tekisin myös hänen  lapsenlapselleen samanmoisen nuken ja sen nuken saajan nimi on Iiris.
Tässä ne nyt istua töpöttävät samanlaisissa mekkosissa ja letit suorina ja odottavat pääsyä halittavaksi.

Tämän saa Inkeri.

Steinernuken tekoon omat kaavat ja ohje kuinka se tulee tehdä. Nukke täytyy olla mahdollisimman vähäilmeinen ja luonnonmateriaalista tehty, villaa, puuvillaa tai pellavaa..

Pörri ja pakkasaamu. Ihmiset sanoo joskus, että on koiran ilma, mitähän ne sillä tarkoittaa? Nyt ei ainakaan ole edes koiranilma. Tassuja paleltaa ja muutenkin puistattaa tuo pakkanen.
 On parempi hautautua vain viltin mutkaan ja odottaa mukavampia kelejä.

On tärkeämpää kuunnella kuvaa...
 Kun koti on riisuttu pois joulukamasta, avautuu silmät näkemään mitä muuta kodissa on.

Vanha ikkunanpoka ja vanha kirjasinkasti seinällä ovat sulassa sovussa värikkäitten taulujen kanssa.

 Katkennut golfmaila taulussa on vain yksinkertaisyydessan hyvän näköinen. Löysin taulun Eskolta osto- ja myyntiliikkeesta noin vuosi sitten.

Tämä taulu tarttui matkaan parivuotta sitten tehdyltä Vilnan matkalta.

 

Vanha oven rähjä nurkassa voi myös korvata taulun tai sitten peili seinällä.

Jotta kahden aikuisen ihmisen talossa ei käy kovin tylsäksi niin Pörri puitää siitä kyllä huolen. Tässä mallia sen lelukokoelmasta. On villasukkaparia, palloa pölyhuiskaa ja jopa omia lelujakin. Kaikki mikä jää sopivan korkealle se lisää valikoimaansa joita se retuuttaa, luulee kai että ne tarkoituksella jätetty sen käyttöön. 

Talvinen pakkaskuva.

Pois, pois. Joulu on jo purettu pois ja on tilaa ihan muille näkymille, kuin sille jouluhärpäkkeelle, vaikka joulu tuo pimeään vuoden aikaan oman leimansa, on ihanaa se jo tammikuun alussa purkaa pois. Vain nämä valkoiset hunajakennopallot saivat vielä jäädä ja nuo muhkeat isot kynttilänjalat. Monesta voi tällainen koti tuntua tosi tylsältä, mutta itse kyllä tykkään välillä antaa tilaa vähemmälle taravaramäärälle, ettei tule ähky.

 

Napapiirin turistirysä. Viikon lopun matka Rovaniemelle ja lähtiessä pikakierros joulupukinmaassa. Seoli varsinainen turistirysä. Itänaapurin immeiset olivat kansoittaneet kyllä melkoisesti tämän paikan. Eipä siellä paljon muita ollut.  Söimme lounaan, joka maksoi 16,90 ja oli melkoinen pettymys mitä sillä rahalla tarjoillaan. Rupesi jotenkin hävettämään meidän suomalaisten puolesta, että voiko noin huonoa ruokaa tarjoilla. Ei anna hyvää kuvaa meidän arvostuksesta ulkomaalaisia kohtaan, toivottavasti se oli vain tällä kertaa sattuma.  

Täällä oli sentään jopa lunta.

Onkohan tämä joulupukin pirssi.

Jouluaaton tunnelmia karvakuonojen
kanssa.


Onko totta, että vain yksi paketti.

 Saakohan Pörri kuinka monta, pitääpä tarkkailla.

 Ei sillä ainakaan vielä ole kuin yksi paketti.

Hei tuollahan kuusen alla on vielä vaikka kuin monta pakettia, kenelle ne ovat? Saako ihmiset enemmän niitä kuin koirat, miksi?

 Minulle riittää kyllä yksikin, kun saan vain rapsutuksia ja hyvän sylipaikan. Bianca on enemmän noitten pakettien perään. 

 No ihan hyvä kun edes yhdet paketit saatiin, voi olla koiria, jotka eivät saa yhtään.
Saikohan Väinö mitään?

 Ei voi olla totta, että koko  joulun  sataa vettä, nythän pitäisi olla kunnon talvi, että pääsisi ulos telmimään.

Otetaan siten vain rennosti kun noille ilmoille ei mitään voida.
Biancakin lähtee kohta takaisin Helsinkiin.

Pipariaamu ja pariovet

Sunnuntaiaamu meni piparien parissa ja porkkanalaatikoiden paistamisessa. Ystävältä saatu aivan ihana
joulutähti. Väinökin  yrittää ikkunalaudalta kurkkia, että täällä minä olen., saanko maistaa pipareita. Että en saa, eivät ole kuulemma kattien ruokaa, No mikähän se sitten on, joulukinkkuko?

Patiovet saatiin sittenkin jouluksi paikoilleen. karmit tarvitsevat vielä maalia, mutta joulun pyhinä ei remontoida.

Ihanaa joulunaikaa kaikille jotka vierailette täällä blogissani.

Väinö, Väinö missä se Väinö on? Saanko esitellä, tässähän se Väinö on. Väinö lähti mukaan viime sunnuntaina Generaattorin kirpparilta Anjan pöydältä. Edellisenä päivänä se jo minua niin anovasti katseli, että ota minut mukaan. Mutta kun hurahdin noihin pitsitähtiin niin Väinö jäi anovasti katsomaan perään.
Ajatteli kylläkin, että olisi minusta nyt ainakin yhden pitsitähden verran enemmän iloa ollut, vaikka en nyt niin jouluinen ole, mutta voihan minulle laittaa vaikkapa punaisen rusetin kaulaan, tai mikä nyt sattuu kodissa jouluväri olemaan. Sekin kun vaihtelee. Sunnuntaina se iloisesti virnisteli, että tulihan se sieltä vielä moikkaamaan jospa nyt onnistuisi. Oli siinä se jäniskin pitkine korvineen vieressäni ja kyllä minua jännitti kummanka se
 ottaa jos ottaa kumpaakaan.Yritän nyt kyllä olla niin vetoava, että jospa se kuitenkin heltyisi ja minut ottaisi olenhan minä sentään jotain aivan muuta kuin joku jänis.
 Oli kuullut että sille Johannan ja Juhan perheeseen kun kuulemma tulee niitä köllyköitä ihan kaksin kappalein. Ovat isojakin vielä. Mauno ja Kerttu. No jaa...Olenhan minäkin iso melkein puolimetrinen ja painankin ihan mukavasti, en nyt tiedä miten paljon, mutta kuitenkin.Ja olenhan  ihan sisäsiisti, enkä ruttaa mattoja, enkä hypi tiskiaaltaassa, enkä muutenkaan ole hankala. Ota nyt mukaan. ja jippii jee, se onnistui. Minut käärittiin kylläkin sanomalehtipaperiin ja laitettiin muovipussiin kotimatkalle, mutta sama se kun pääseen jouluksi uuteen kotiin. Tässä minä nyt olen ja katselen tätä joulukotia ihan paraatipaikalta ruokatilan ikkunalaudalta. Kinkku taitaa minulta kyllä jäädä saamatta, niin kuin tuolta talon pörriäiseltä joka kyllä saa matot rullalle ja tyynyt alas sohvalta.

Tässä se on niin viattoman näköisenä, että minäkö muka saan järjestyksen sekaisin talossa.  Emäntä on laittanut kuvia todisteeksi, joopa joo. Mutta se leikki on niin hauskaa kun löydän villasukan, niin se on sitten menoa.

Tyynyt sohvalla Pörrin jäljeltä. Joten toimintaa piisaa tässäkin talossa.

 Tähdet, tähdet... Tuntuu kuin kaikki tähdet olisivat tippuneet tavaalta koristamaan mitä erilaisia asioita. On peitoissa, astioissa, paperisia, olkisia puisia ja vaikka mitä. Mutta se kirkkain tähti toivottavasti loistaa jouluyönä, joka yli 2000 vuotta sitten johdatti viisaat itämään tietäjät sen rakkaan lapsen luo äärehen seimen.

 

 

 

Joulu on sitten ihan jo oven takana odottamassa sitä ihanaa juhlaa..