lauantai 31. elokuuta 2013

En ole mitenkään syysihminen, mutta elokuun pimeissä illoissa on jotain taianomaista. Kesän taaksejättäminen tuntuu joskus hyvin haikealta, mutta iloksi voi sytytellä kynttilöitä ulos ja iloita sadosta jota kesä on kypsyttänyt.
Omenapuun oksat notkuvat hedelmiä
ja illalla sytytellään oksille pieniä kynttilälyhtyjä. 



Meidän Pörri tarkastelee työnjohtajan elkein uudistunutta pihaamaata, että jäikö siihen hänelle juoksutilaa leikeille. Pörrin  hauskin leikki kun on tyhjän muovisen kukkaruukun ilmaan heitteleminen ja sille muriseminen. Ai, että se on kivaa.
Maa oli autio ja tyhjä, tai ei meidän piha se oli joka oli autio.  Mutta eräänä maanantaiaamuna tuli isokitainen kaivinkone ja suuren suuri kuorma-auto. Pihaan tuli iso kuoppa joka tuli peittää sepelillä soralla ja kivilaatoilla. Mutta meidänpä talossa asuu mies, joka osaa tehdä mitä vain, tässä hieman alkua mitä hän on aikaan saanut. Tällaista jälkeä syntyi kun hän viikon verran asetteli erikokosia  laattoja  vierekkäin kuin palapelia konsanaan. Piha rupesi näyttämään hieman erilaiselta.  Mutta milloinkaan noi kasvit joltain näyttävät, kovin ovat pieniä ja onnettoman näköisiä vaikka osa niistä tuotiin tuolta mökin pihalta liian tiheäksi kasvaneista kukkapenkeistä. Sitten talon emäntä keksi, että pihaan täytyy saada paviljonki. Siitä sitten myöhemmin...
Maasta se pienikin ponnistaa, olkoon miten pieni kasvutila.

Kesän satoas mökiltä
Lisää kuvateksti

1 kommentti: