keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Niin matkan aloittamiseen... samoin kun esim kaapin maalaamiseen tarvitaan vain rupeamista.


Joo, tämä kaappi on ollut viime talvesta asti maalia vailla ja mietinnässä minkä värinen siitä tulisi. Nyt siitä tuli tämän näköinen, hentoa turkoosia ja vähän raavittua pintaa. Valkoista kokeilin ensin, mutta ei tuntunut oikein omalta kun en kodistani halua ihan valkoista, vaikka se niin suosittua sisustamisessa onkin, antaahan se vähän särmää kun uskaltaa kokeilla muutakin.Jätin yläovet vielä entiselleen. kunhan muutaman päivän katselen jääkö ne silleen vai otanko pensselin käteen ja maalaan saman väriseksi.



Uutta ja vanhaa virekkäin Alessin sitruspuristimet (tyttäreltä lahjaksi saatuja) ja vanhoja vaaàn romuja
vierekkäin.

Tässä olisi toinen kaappi mietinnän alla, annanko olla tällaisena vai mitä teen. On vähän suuempi
homma, tehdä siitä eri värinen. Hiontaa meinaa olla vähän rutkasti kun on lakkapinta, taitaa jäädä tällaiseksi. Ostin viime huumassa Ullalta ja Jarilta loppuun myynnistä.

Pitkän etsinnän jälkeen kesällä löytyi lopulta televisiolle oma piilopaikka, se kun ei ole niin kovin kaunis kapistus tuossa olehuoneen seinustalla. Joskus nuo kirpputorit ovat aarreaittoja kun tällaistakin sieltä löytyy. Vaikka kodissamme on jos jonkinlaista rompetta niin  taulut ovat aina kuuluneet kotiimme, osa itse maalattuina tai ostettuina.
Tässä on se hyvä puoli, jos haluaa vähän sensuroida kuvaa voi tirkistellä ovien raosta tai pitää ovi puoliksi raollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti