Ja valot syttyi...

Tällaiset joululautaset löytyi komeron kätköstä. Jokaisessa lautasessa on joululaulun sanoja.

Ja sitten vain joulufiilestelyssä enkeleitä ja tonttuja, jotka kaikki ovat jo kivunneet ullakon kätköistä esiin.

Tämä ei ole tonttu kuitenkaan vaan se meidän suloinen Pörri, joka on joka paikassa mukana.

Tontut ovat jo hiipineet ullakon kätköistä Villa-Harjulan "tupaan". Liekö aika käynyt pitkäksi kun melkein vuosi pitää kyyristellä pimeässä ullakon nurkassa. Pörrin huikeat leikit saavat vakavankin tontun suun messingille. Lahjaliikkeen omistajalla
joulun alusviikoilla ei kovin paljon ole vapaata, joten on ihan mukava nauttia joulun tunnelmasta jo paljon ennen joulua.

Nyt se on katossa tuo ihana kirpparilta ostettu valaisin. Sähköt pitää vielä viritellä ja sitten se saa loistaa. Hip hei olen ihan iloinen tuosta löydöstä. Ja tori.fi, sieltä löytyy joskus vaikka mitä, kuten nuo vanhat tuolit.

Vieno Fatima on päässyt aivan ruokatilaan, tuolta eteisen nurkasta jossa se on kyyristellyt aivan kuin anteeksi pyydellen oloaan. Mutta tässäpä minä nyt tarkastelen talon elämää, makuuhuoneeseen minua ei huolittu, kun siellä saa kuulemma se yksi nainen riittää sanoi mies joka asuu talossa. Hän, joka on ollut tavattoman ahkera koko syksyn ja rempannut tätä taloa. Ihana mies!!!
Isot halit hänelle!

Tämä vanha ovi kulkee talossa paikasta toiseen muutoksen myllerryksessä, ja katsotaan aina mistä sille luontevin paikka löytyy. Yksi taulukin on jo löytänyt paikkansa. Saa nähdä jääkö se siihen.








Sitten on tullut taas kuormasta syötyä. Nämä ihanat Willeroy&Boshin joululautaset päätyvät sitten meidän joulupöytään.

On kohta vihreittein kuulien aika.

 Talven lumoa kotikaupunkini puistossa. Miten tuo aurinko saakin luonnon häikäisevän kauniiksi.
Mielikuva tuli ihan keväästä vaikka olemme marraskuun loppuolella ja auringon valo vähenee täällä pohjoisessa vielä kuukauden päivät.

 Ja tällainen komistus löytyi kirpparilta, joka odottaa nyt pääsyä meidän kotiin.

 Perinteinen olkihimmeli kuuluu aina itsestään selvänä  joulun koristukseksi.
Tämän himmelin on tehnyt erittäin taitava mies.

 Rakastan tauluja ja niitä kodissani täytyy aina olla. Nyt niitä odottaa taas
pitkin nurkkia lattialla mihin ne laittaisi kun poistettin seinää.Mutta eiköhän ne paikkansa löydä ajan mittaan.
Toiset osaavat koristella kotinsa kauniilla esineilla myös seinillä, mutta minä kaipaan tauluja ja värejä.

Kunpa tuo eteinen pysyisi aina edes näin siistinä.
Mutta kun sinne tuppaa aina unohtumaan kenkiä sun muuta lattialle, onkohan muilla samaa ongelmaa.

 Tämän pöydän päälle se pitäisi tuo kirpparilta löydetty lamppu viritellä.
Olohuoneeseen saatiin puolet lisää tilaa kun poistettiin seinä ja makuuhuone  muutettiin yläkertaan. Siellä oli kaksi täysin tyhjää huonetta käyttämättä.

    Hyvää alkanutta viikkoa kaikille. jotka blogissani vierailette!

Iso Kiitos henkilölle, joka ilostutti päivääni tuomalla lahjaksi nämä ihanat Iittalan glögilasit. Hän oli pongannut blogistani, että minulla ei ole niitä kuin vaivaiset 2 kpl ja ajatteli lämpimästi etteivät ne riitä ja toi minulle 4 lisää. KIITOS!

YKSINKERTAINEN VOI OLLA NÄIN KAUNISTA!!!

 ja sitten rönsyilyä...

 Odottaakohan tonttu jo joulua. Pörriä kiinnostaa noi tontun töppöset ja parta. Joskus monia vuosia sitten tuli tehtyä näitä tonttuja paljonkin, niitä meni ihan ulkomaille asti Amerikkaan, Ruotsiin,
Austaraliaan ja moneen moneen paikkaan.
Yksi on sentään jäänyt myös oman kodin koristukseksi.Taitaa olla tontulla eripari lapaset.

                                 Joulun ensimmäiset tortut.

                             Tässä oli eilen vielä seinä, tänä iltana ei ehkä enää.
                             Ja tapetti menee uusiksi olkkariin...

INKERI

 Tällainen pieni ihana hymytyttö oli viikon lopun käymässä Oulusta.
Oli paljon uutta ja mielenkiintoista
kuten tämäkin vanhan arkun ripa.
Telkkarin piilottivat noiden ovien taakse, koska se oli minusta tosi kiehtova kapistus kuten kaikki muukin missä oli vähänkin nappuloita tai valoa..

 Ja  piano siitä lähti niin mielenkiintoiset äänet, jota kyllä piti iskän kanssa kokeilla.

Ja  mikä parasta löytyi isin kiikkutuoli, jossa isikin on pienenä kiikkunut. katsokaa tuotta ihanaa ilmettä kyllä elämä on ihanaa...

Ja minä osaan jo seisoa, vaikka pidän vain yhdellä kädellä kiinni.
Ikää minulla on vajaa 9 kuukautta.

 Hupsista, keittiössä mullistuksia. Isompi pöytä sai lähteä ja tilalle pienempi aamukahvipöytä. Välillä raikasta räsymatoa tilalle, ihan mummola fiilistä kun tämä kerta mummola on. pörri on aina siellä missä tapahtuu, ja nyt hän jopa poseraa, että kattokaas nyt.

 Tuntuupa kuin olisi tullut monta neliötä lisää jo muutenkin ihan mukavan kokoiseen keittiöön. Tuonne ovesta näkyvään tilaan tulee sitten se parempi ruokatila, mutta sitä ennen täytyy tehdä siellä vielä muutoksia seinän suhteen. Ja vielä kun saa ne ihanat pariovet tähän paikoilleen ja aukkoa isommaksi.

 Keittiön piristys on mielestäni tämä punainen ihastus. Sitä tekee melkein mieli ihan halia välillä kun se on niin makea.

 Tässä vähän vilausta uusista kuosista. Tässä oli enne makkari

 telkkari piiloutuu ovien taakse, silloin kun sitä ei katsella. mutta joulukranssit se sai oviinsa.